Hautasin aiemman Rekomissio-kolumnipalstani ja aloitan nyt 18. helmikuuta 2010 kynäilyn tässä osoitteessa.
Tämä ei varsinaisesti ole blogi, vaan kuten edeltäjänsäkin, ennen kaikkea kolumnipalsta. Tölväisyjäni saa kommentoida vapaasti. Rekomissioon ei tainnut tulla yhtään kommenttia.
Siirrän tänne myös vanhoja Rekomissio-kolumneja jahka ehdin ja opin tämän palstan käytön. Heilatonta helmikuuta ja sitä rataa täältä!
torstai 18. helmikuuta 2010
ALLASJUMI
Pidän uimahallissa käymisestä. Uin omaksi ilokseni ja terveydellisistä syistä keskimäärin kolme kertaa viikossa. En ole hyvä uimari, mutta hallihan on tarkoitettu kaikille. Onko?
Perjantaina 12.2.10 Vaajakosken Wellamon kuntouintiradalla (radat 4 + 5) oli huomattavasti porukkaa. 25 metrin altaassa on reunat ja sen huomasi. Lähtiessäni uimaan jouduin välittömästi ruuhkaan. Vaikka olen hidas uimari, jouduin pussitetuksi vielä hitaamman taakse, koska en voinut ohittaa aiheuttamatta törmäystä takaa tulevan kanssa. En voinut myöskään pysähtyä ja ottaa laidasta kiinni, koska perässäni tuli joku. Syvässä päässä roikkui porukkaa iloisesti rupatellen kuntouintiradalla. Roikkuivat. Rupattelivat. Kuntouintiradalla.
En tiedä, mitä ihmisten mielessä liikkuu, kun he laskeutuvat altaaseen. Ainakin laskeutumisvaiheessa kannattaisi katsoa, ettei laskeudu kenenkään päälle. Koska jopa näinkin käy, on sääntöjen laatiminen paikallaan.
1 *Ota toiset huomioon. Väistä edellä uivaa, väistä altaassa olevaa uimaria.
Olen varmasti itsekin töppäilijä monen muun mielestä, mutta jos altaassa kahden radan levyisellä alueella ui (ja seisoo) yli kymmenen ihmistä samaan aikaan, homma harvoin toimii kovin sujuvasti. Optimi enimmäismäärä kerrallaan tuolla alueella on kokemukseni mukaan viisi tai kuusi ihmistä. Silloin saa hetken seisoakin tai roikkua ja venytellä, kuten joillakuilla on tapana. Venyttely tapahtuu niin, että roikutaan hyppypallissa ja nostellaan siinä kroppaa, jonka alaosa lilluu kloorivedessä.
Kun “venyttelypaikkoja” on kaksi ja muutakin seurakuntaa päädyssä nojailee, on tehtävä ajoissa itse päätös siitä, kääntyykö jo ennen päätyä. Mikäli vasemmalla puolella takaa on joku tulossa, tätä ei kannata tehdä. Venyttelijöistäkään, saati muusta takalaidan porukasta ei voi etukäteen arvata ponkaisevatko he juuri silloin vauhtiin, kun itse on kääntymässä. Rapatessa roiskuu.
2 *Väistä uimaria syvän pään päädyssä. Vältä viemästä tilaa päädystä. Käy keskustelusi saunassa, pesuhuoneessa, pukuhuoneessa virkistäytymisaltaassa tai uimahallin kahviossa . Uima-allas on uimista [ja vesijuoksua] varten.
Selkäuinti. Hieno laji kun sen taitaa. Valitettavasti ei ole olemassa ihmistä, jolla olisi silmät selässä tai paremminkin päälaella. Kaksi kertaa olen saanut kädestä korvan taakse mojovan iskun, kun taitavaksi itsensä arvioinut selkäuimari on tullut takaa omaa vauhtiaan. Niin, minähän olen se, joka ui liian hitaasti.
3 *Älä oleta, että kaikki uivat kanssasi samaa vauhtia.
Jo näiden kolmen kohdan sääntöjen noudattamisen uskoisin helpottavan tilannetta.
Voisin lisätä vielä saunaan sekä pesu- ja pukuhuonekäyttäytymiseen liittyviä anekdootteja, mutta menisin kai pikkumaisuuksiin. Eihän se ole ollenkaan hölmöä, kun on sata vapaata kaappia, niin valitaan lukitun kaapin vieressä oleva vapaa kaappi. Eihän?
Perjantaina 12.2.10 Vaajakosken Wellamon kuntouintiradalla (radat 4 + 5) oli huomattavasti porukkaa. 25 metrin altaassa on reunat ja sen huomasi. Lähtiessäni uimaan jouduin välittömästi ruuhkaan. Vaikka olen hidas uimari, jouduin pussitetuksi vielä hitaamman taakse, koska en voinut ohittaa aiheuttamatta törmäystä takaa tulevan kanssa. En voinut myöskään pysähtyä ja ottaa laidasta kiinni, koska perässäni tuli joku. Syvässä päässä roikkui porukkaa iloisesti rupatellen kuntouintiradalla. Roikkuivat. Rupattelivat. Kuntouintiradalla.
En tiedä, mitä ihmisten mielessä liikkuu, kun he laskeutuvat altaaseen. Ainakin laskeutumisvaiheessa kannattaisi katsoa, ettei laskeudu kenenkään päälle. Koska jopa näinkin käy, on sääntöjen laatiminen paikallaan.
1 *Ota toiset huomioon. Väistä edellä uivaa, väistä altaassa olevaa uimaria.
Olen varmasti itsekin töppäilijä monen muun mielestä, mutta jos altaassa kahden radan levyisellä alueella ui (ja seisoo) yli kymmenen ihmistä samaan aikaan, homma harvoin toimii kovin sujuvasti. Optimi enimmäismäärä kerrallaan tuolla alueella on kokemukseni mukaan viisi tai kuusi ihmistä. Silloin saa hetken seisoakin tai roikkua ja venytellä, kuten joillakuilla on tapana. Venyttely tapahtuu niin, että roikutaan hyppypallissa ja nostellaan siinä kroppaa, jonka alaosa lilluu kloorivedessä.
Kun “venyttelypaikkoja” on kaksi ja muutakin seurakuntaa päädyssä nojailee, on tehtävä ajoissa itse päätös siitä, kääntyykö jo ennen päätyä. Mikäli vasemmalla puolella takaa on joku tulossa, tätä ei kannata tehdä. Venyttelijöistäkään, saati muusta takalaidan porukasta ei voi etukäteen arvata ponkaisevatko he juuri silloin vauhtiin, kun itse on kääntymässä. Rapatessa roiskuu.
2 *Väistä uimaria syvän pään päädyssä. Vältä viemästä tilaa päädystä. Käy keskustelusi saunassa, pesuhuoneessa, pukuhuoneessa virkistäytymisaltaassa tai uimahallin kahviossa . Uima-allas on uimista [ja vesijuoksua] varten.
Selkäuinti. Hieno laji kun sen taitaa. Valitettavasti ei ole olemassa ihmistä, jolla olisi silmät selässä tai paremminkin päälaella. Kaksi kertaa olen saanut kädestä korvan taakse mojovan iskun, kun taitavaksi itsensä arvioinut selkäuimari on tullut takaa omaa vauhtiaan. Niin, minähän olen se, joka ui liian hitaasti.
3 *Älä oleta, että kaikki uivat kanssasi samaa vauhtia.
Jo näiden kolmen kohdan sääntöjen noudattamisen uskoisin helpottavan tilannetta.
Voisin lisätä vielä saunaan sekä pesu- ja pukuhuonekäyttäytymiseen liittyviä anekdootteja, mutta menisin kai pikkumaisuuksiin. Eihän se ole ollenkaan hölmöä, kun on sata vapaata kaappia, niin valitaan lukitun kaapin vieressä oleva vapaa kaappi. Eihän?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)